En ole koskaan kirjoittanut blogia vaikka tunnen itseni aika hyväksi tunteiden ja pohdintojen ”riipustajaksi”. Intoni sain kirjoitettuani monet kerrat johonkin kyselyihin esimerkiksi iltalehden keskustelupalstoilla, ja sieltä saamani positiivisen palautteen ansiosta.
Siispä päätin aloittaa blogini jo kerran julkaisemallani kertomuksella elämäni suuresta petetyksi tulemisen tunteesta. Tässä kopio kertomuksestani: Kuinka puolisoni jäi kiinni pettämisestä.
Edesmenneen poikaystäväni käytös muuttui pikku hiljaa. Ensimäisenä huomasin että puhelimessa oli jotakin salattavaa koska se oli aina mukana jopa suihkussa. Toisena tuli miehen suhtautuminen omaan ulkonäköönsä. Ennen minä jouduin sanomaan että ”Pistäs nyt vähän jotain siistimpää päälle ennenku lähdetään ihmisten ilmoille”, mutta nyt asiaan oli tullut muutos. Hän saattoi 10-15 min katsella itseään peilistä ja asetella hiuksiaan sekä itse pyysi minut valitsemaan parhaimmin toisiinsa sointuvat vaatteet. Myös tietokoneen salasana vaihtui. Kun olin aivan varma asiasta yritin saada hänet tunnustamaan että nyt oli muitakin naisia, mutta ei myöntänyt mitään. Niimpä sitten yksi kaunis kerta kun hän suihkuun mennessään unohti puhelimen lataukseen tunsin oikeudekseni katsoa mitä minun selkäni takana tehdään. No sieltähän sitten alkoi löytyä viestiä jos jonkinlaista ainakin viideltä eri naiselta. Toinen kertoi poikaystäväni unohtaneen tavaroitaan luokseen, toinen vastaili haluavansa mieluusti nähdä. Tiedän että tein väärin lukiessani toisen viestit, mutta uskoisin että olisin ollut vielä pitkään tämän uskottomuuden keskellä jollen olisi itse ottanut asioista selvää tilaisuuden tullessa. Olen sitä mieltä että jos tuntee sisällään puolison toimivan väärin on oikeus ottaa asiasta selvää. Kenenkään ei kuulu elää vuosikausia miehen/naisen kanssa joka ei piittaa sinun tunteistasi.
Niin… Tosin ensirakkaudeksi tästä pojanklopista oli vaikea päästää irti kaiken kokemani vääryyden jälkeenkin. Ystävät jaksoivat hokea päivästä toiseen ”jätä se, ei tosta tuu mitään ihan oikeesti!” Silloin nuo kommentit ja neuvot tuntuivat jollakin tavalla loukkaavilta, enkä tuntenut saavani ymmärrystä suuresta rakkauden tunteestani tuota ”pahaa poikaa” kohtaan. Tiesin kuitenkin koko ajan sisälläni että minun olisi päästävä elämässäni eteenpäin ilman häntä… En kuitenkaan ajatellut on/off-suhteen jatkuvan yli puoli vuotta ja kaiken tämän päättyvän vasta hänen kuolemaansa.
Nyt kun tapahtuneesta on kulunut 2 vuotta, olen alkanut ymmärtämään monia naisia heidän ehkä hieman omituisissa valinnoissaan.. Jopa omia typeriä valintojani. Koska mikään asia ei ole koskaan niin yksiselitteistä on vaikea löytää juuri sit oikeaa polkua. Tosin jokainen valinta johtaa johonkin ja mielestäni jokaisella asialla on jokin tarkoitus. Siispä mielestäni jokaisessa tapahtuneessa pitää piileä pieni onni tai opetus, vaikka ei todellakaan aluksi siltä tuntuisi! :happy:
Merkinnät RSS-syötteenä